Aiemmin syksyllä ensisijaiseksi talviretkeksi suunniteltu Ruotsin reissu näytti jo heti lähtökohdiltaan tyrehtyvän sääntöihin. Ei ollut luokkaa noin uudelle historic-autolle ja sitä kautta ryhdyttiin valmistautumaan Tunturiin. Kartturiksi lupautui Rokkasen Hannu, jonka kanssa oli jo aiemmin kuljettu muutama kilpailu.
No lopultahan Ruotsissakin tehtiin meille sopiva luokka lisämääräyksellä, mutta huomattiin asia vasta niin myöhään, että Tunturista perääntyminen olisi aiheuttanut kustannuksia kuitenkin ja päätettiin siis ajaa molemmat.
Rovaniemelle oltiin tutulla kuviolla liikkeellä. Maanantaina ylös kaluston kanssa, ja kahden päivän tutustuminen pätkiin. Koska reitti oli viime vuotta vastaava, ei uutta nuottia juurikaan tarvinnut tehdä. Korjailtiin muutama paikka ja se on siinä. Ei edes pakkasta, joten poikkeuksellinen vuosi oli alkamassa.
Haasteita ilmaantui sitten torstai-aamuna. Hannu joutui perhesyiden vuoksi vetäytymään ja lähti Helsinkiin. Hetken aamujumpan jälkeen puhelin käteen, ystävällistä suostuttelua ja toinen iltapäivän lennolla Rovaniemelle tulevista huoltomiehistä liikkeelle kohti AKK:ta ja lisenssin hakua. Siinä torstai aamupäivästä kävin sitten itse ajamassa Aittajärven ja raviradan nuotit kuntoon. Kuva Kari Pynnä.
Kaikkiaan 12 autokuntaa oli ilmoittautunut hissekisaan, vierailijoita kolme paria Belgiasta ja Espanjasta. Omassa luokassa vain 5 paria, kilpailijoina pari Asconaa, Kadett ja Escort.
Peltosen Petri siis istui kyytiin, tutustumisaikaa toisen kirjoittamiin nuotteihin ei juuri ollut, joten haasteellinen retki luvassa. Mutta hyvin tuo perjantai lähti käyntiin. Raviradalla (EK 1) oltiin hissen 3, ja Aittajärvellä jo 2., Aittajärvellä tosin kaikki luokkamme kilpailijat kärsivät eri tavalla ulkomaalaisista, ohittamista riitti kahden auton verran.
Matka jatkui illan pimetessä vielä Siikakämällä ja Jyrhämäjärvellä. Molemmilla pätkillä aika oikeutti neljänteen sijaan, vaikka Siikakämässä seistiin jonkin aikaa katselemassa aitiopaikalla Escortin nostotalkoita. Siinä seisoskellessa Tiikkala ilmestyi perään odottelemaan ja kilpailu oli suurin piirtein siinä kun vielä Pelkonen toisella Asconalla jäi pätkälle. Kokonaisuudessaan perjantaina ajettiin 307 kilometriä, joista 99 ek-km. Kuva Kari Pynnä.
Lauantaina oli vuorossa 148 ek-km:ä ja lähes 500 kilometriä kaikkiaan. Mihinkään ei enää ollut kiire ja ajettiin hyvällä hengellä pätkät läpi. Petri selvisi urakasta hienosti. Ainoastaan yhden kerran oli lähtö lähellä kommunikaatio-ongelman tuloksena, joko nuotti oli aivan väärä, se luettiin väärin tai minä ymmärsin sen väärin. Käytiin kovasta vauhdista hangen päällä, mutta onneksi linja oli oikea ja tultiin samalla vauhdilla tieuralle takaisin. Kuva Kalevi Aho.
Viimeisenä ajettiin se kuuluisa 50 km ek Rovajärven ampuma-alueella, joka tultiin rauhassa läpi. Ulosajosta johtuneet keulan ongelmat ja kiveen osunut sekä tyhjentynyt rengas ei enää antanut aihetta repimiseen.
Lopputulos oli luokan toinen 3.40 minuuttia Tiikkalalle jääneenä. Ensimmäisen kerran oikeasti maaliin, vaikka taaskin järkkärit yrittivät vielä viime metreillä siirtää jonosta pois. Taas tuli reissu heitettyä.
